10.5.2012

Kenen tappio tasa-arvoinen kohtelu on?


Yhdysvaltain presidentti Barack Obama ilmoitti sitten kannattavansa samaa sukupuolta olevien parien avio-oikeutta. Eipä ole Yhdysvalloissa yleensä LGBT-oikeudet olleet kovin vahvasti tapetilla vaalien alla. Aihetta on pidetty kuumana perunana joka jakaa kansaa hyvin voimakkaasti.

Kävin Suomen presidentinvaalien alla erään pitkän keskustelun sosiaalisessa mediassa homoliitoista. Tässä keskustelussa tuli jossain vaiheessa esiin vanha kunnon murre-argumentti, eli jos samaa sukupuolta olevat ihmiset saavat mennä naimisiin, niin seuraava askel on avioliitot lemmikkien kanssa. No tämä argumentti on sinänsä tietenkin täysin kelvoton, sillä siinä verrataan täysivaltaisten ja ajattelevien ihmisten yksityiselämää eläimiin. Jäin kuitenkin keskustelun jälkeen vähän pohtimaan aihetta. Minua ihmetyttää yleensäkin tasa-arvoisen kohtelun vastustaminen.

Keneltä se on pois? Kuka häviää jos ihmisillä on samat oikeudet ja mahdollisuudet? Ensimmäinen argumentti tuntuu aina olevan lapset:

”Mitäs jos he saavat mennä naimisiin ja hankkia lapsia?”

Niin? Mitä siten? Mitä jos he hankkivatkin lapsia? Pelätäänkö tässä että lapsia kiusataan koulussa? Tottakai lapsia kiusataan koulussa. Lapsia kiusataan koulussa vääristä vaatteista. Lapsia kiusataan koulussa köyhyydestä. Lapsia kiusataan koulussa tyhmyydestä, fiksuudesta, allergioista, autoista, vanhemmista, leluista, puhetavoista ja kaikesta muustakin.

”Tarviiko sitä sitten antaa lisää syitä?”

No tarvii! Sehän tässä on koko pointti, että voisimme elää maailmassa jossa ei tarvitsisi kenenkään esittää olevansa jotain mitä ei ole. Kasvaessaan aikuiseksi lapset yleensä (paino sanalla yleensä) tajuavat, että oli kohtuutonta kiusata lapsuudessaan luokkatovereita. He tajuavat sen, ettei toisen köyhyyttä tai tyhmyyttä ollut millään muotoa oikein kiusata. Samalla lailla heidän tulee itse tajuta, ettei toisen vanhempien homoseksuaalisuudesta ollut oikein kiusata. Se on sitä kasvamista se.

Toinen lapsiargumentti on homoseksuaalisten lapsien kasvattaminen: 

”Mitäs jos he kasvattavat lapsistaankin homoja?” 

On aivan ilmiselvää, että jos vanhemmat ovat itselleen ja toisilleen rehellisiä, eivät myöskään lapset tule tuntemaan tarvetta esittää jotain mitä eivät ole. Varmasti useampi lapsi tällaisesta perheestä myöntää itselleen rehellisemmin olevansa erilainen, mikäli siis näin käy että lapsi on erilainen. Argumentin kannalta valitettavan usein homovanhempien lapsista tulee kuitenkin aivan samassa suhteessa heteroita kuin muistakin perheistä. Kyse on lähinnä siitä rehellisyyden asteesta. Eivätkä ne lapset hämmenny sen enempää vanhempien hellyydestä toisilleen, kuin mitä me heteroperheiden lapsetkaan. En usko että kukaan heteroperheessä elänyt lapsi haluaa myöskään nähdä vanhempiensa intiimimpiä hetkiä – en minä ainakaan.

”No joo, mutta tarvitaan aina sitä miehen/naisen mallia.” 

Joo, jos eletään pussissa. Erityisen tyhmä tämä väite on siksi, koska maailmassa on ollut kautta historian perheitä joissa on joko äiti tai isä. Ne toisen vanhemman mallit on sitten haettu jostain muualta. Sodat harventavat tasaisin väliajoin miespopulaatioita ympäri maailmaa, eikä yksinhuoltajaäitien lapsista tule silti sen vuoksi friikkejä. Synnytyksessä on ollut suuri riski naisten kuolla jo vuosisatoja, eikä silti yksin perheitään hoitavia isiä ole totuttu haukkua epäkelvoiksi vanhemmiksi. Tämä argumentti on hyvä esimerkki siitä, että ihminen ei kykene ymmärtämään maailmaa oman kokemuspiirinsä ulkopuolella. Tästä asiasta voisi kirjoittaa jopa kirjan.

Kaikki lapsiargumentit ovat täysin epäkelpoja niin kauan kun maailma ei ole täydellinen. Kaksi rakastavaa vanhempaa lapselle on tavoite, johon ei päästä aina nytkään heteroparien dominoimassa maailmassa. Mikäli samaa sukupuolta oleva pari haluaa kasvattaa yhteisen lapsen, niin suotakoon se heille. Esimerkkinä mainittakoon eräs Satuhäiden jakso, jossa oli kovia kokenut pariskunta: mies ja nainen, joiden taustalla oli huumeongelmia ja vankilatuomioita. Naiselta oli otettu huostaan lapsi, koska yhteiskunta ei ollut kokenut häntä kelvolliseksi vanhemmaksi elämäntapojensa vuoksi. Pari oli raitistunut ja hankkinut yhteisiäkin lapsia, tai ainakin lisää lapsia, mutta nuo myös kehtasivat samalla vastustaa homoliittoja ja homojen adoptio-oikeutta. Ihmiset, jotka eivät kykene hoitamaan itse lapsiaan saattavat hankkia niitä lisää vain parittelemalla, samalla kun toiset jotka kykenisivät, eivät saa.

Sanotaan kaikki yhdessä: ”Näääääääääääääin suuri virhe maailmassa!”

Mutta palataan aiheeseen. Kaikkia erilaisia ihmisiä on jossain vaiheessa historiaa kutsuttu sairaiksi. Joku aika sitten muistan kuulleeni väitteen, että tulevaisuudessa olisi lääkärien mahdollista varmistaa että lapsesta kasvaisi hetero. En tiedä olisiko kyseessä lääkitys lapsena vai geenimanipulaatio sikiölle. Olennaista kuitenkin on jälleen aivan muut asiat. Nimittäin lääketieteellisesti on mahdollista luoda lapsia joille ei kasva jalkoja, ja varmasti tulevaisuudessa ihmisten geenimanipulaationkin mahdollisuuksien kirjo vaan kasvaa. Kysymys onkin, että mihin asti näin ollaan valmiita menemään? Homouden kutsuminen aivosairaudeksi on sama, kuin kutsuisi vasenkätisyyttä tai mieltymystä oliiveihin taudiksi. Ne ovat piirteitä ihmisessä. Mikäli joku haluaa kieltää tulevaisuudessa lapsiltaan mahdollisuuden nauttia oliiveista, niin varmasti sen mahdollisuuden joku puoskari jollain klinikalla tarjoaa.

Luulen - en tiedä mutta luulen - että valtaosa LGBT-ihmisistä on jossain vaiheessa elämäänsä toivonut olevansa samanlainen kuin kaikki muutkin. Tämä vain siksi jotta elämä olisi helpompaa. Olisi hirveän helppoa kun maailma ei olisi ennakkoluuloinen ja kurja vähemmistöjään kohtaan. Olisi hienoa kun sinä ja minä voisimme vain olla ihmisiä, ilman mitään leimoja erilaisuudesta. Nyt kuitenkin oman seksuaalisuuden hyväksyminen vaatii identiteetin pohtimista. Osa ihmisistä hyväksyy tietyt piirteet osaksi itseään, osa ei. Sekin on lopulta ihan OK, sillä kaikilla tulee olla myös oikeus esittää. Meillä muilla vaan ei ole oikeutta vaatia toisilta esittämistä tai joukkoon mukautumista. Hienoa olisi jos kaikki olisivat rehellisiä itselleen ja toisilleen. Ei tässä siis ihmisten pidä muuttu samanlaisiksi kuin kaikki muutkin, vaan yhteiskunnan pitää muuttu sellaiseksi, ettei identiteettiongelmaa tarvitsisi edes olla olemassa!

Joten, kysymys kuuluu edelleen: keneltä tasa-arvoinen kohtelu on pois?

Eivät homot tai lesbot tule kenellekään kotiin harrastamaan seksiä. Eivät ainakaan ilman pyyntöä. Minä ainakin pahastuisin kovasti jos joku homo- tai heteropari puskisi sisälle jörnimään ja todistamaan seksuaalisuuttaan. Miten ketään ylipäätänsä voi haitata toisten tasa-arvo, etenkään kun se ei kosketa heitä mitenkään?

Otetaanpa lopuksi viimeaikojen kuningasargumentti: 

”Mitäs valkoihoisten heteromiesten tasa-arvo?” 

Miten, oi miten kukaan kehtaa sanoa tämän ääneen!?!?! Millä planeetalla elää sellainen ihminen joka luulee toisten oikeuden olevan itseltään pois? Yleensä argumentti herää siinä vaiheessa kun puhutaan pörssiyhtiöiden hallitusten naiskiintiöistä. Arvoisa typerys: minun puolestani saat valittaa tästä epäkohdasta siinä vaiheessa kun olet se tyyppi, joka putoaa pörssiyhtiön hallituksesta naisjäsenen vuoksi. Ja siinäkin tapauksessa ainoastaan mikäli sinut pudottanut nainen on oikeasti sinua räikeästi epäpätevämpi.

Naisten epäpätevyys on muutenkin täysin kulttuurisesti luotu ilmiö. Miten muka kokemusta tai pätevyyttä voi syntyä kun kaikki paikat ovat täynnä miehiä? Onko esimerkiksi KONEen hallituksessa istuva Antti Herlinin vuonna 1984 syntynyt poika kaikkein pätevin mies tehtävään? Ei ehkä, mutta jahka hänen hallitusuransa päättyy joskus KONEen hallituksen puheenjohtajana vuosisadan puolivälissä, on hän takuulla kaikkein kokenein mies tehtävässään. KONE on sinänsä huono esimerkki, sillä se on eräs suomalaisen tasa-arvon lippulaivoista. Itseasiassa kyseinen yhtiö on monessa mielessä parasta mitä suomalaisessa yritysmaailmassa on, mutta siitä ehkä lisää joskus toiste. Ilmiön ymmärtämisen kannalta kuitenkin esimerkki pätee: miehillä on vuosisatainen ylivalta, joka on muodostunut hitaasti. Sitä murtamaan tarvitaan sukupuolikiintiöitä, jotka antavat pikkuhiljaa naisille mahdollisuuden olla yhtä päteviä kuin kollegansa. Tietenkin tulevaisuudessa pitää tähdätä siihen, ettei sukupuolikiintiöitä enää tarvittaisi.

Olisi kiva tietää, miten toisten oikeuksien parantaminen on valkoiselta heteromieheltä pois? Miten maailmaa johtavan ihmisryhmän olot huonontuvat jos toisten elämä muuttuu paremmaksi? Mielestäni juuri tässä mielessä Obaman kannanotto on hyvä, sillä vaikka se ei muuta automaattisesti maailmaa paremmaksi, on se askel oikeaan suuntaan. Kaikkien ihmisarvon tulee olla sama.

Joulukuun 10. 1948 YK hyväksyi yleismaailmallisen ihmisoikeuksien julistuksen. Yksikään YK:n jäsenvaltio ei vastustanut julistusta. Tänään on toukokuun 10. ja vuosi on 2012. Ihmisoikeuksien julistus on yli 60 vuotta vanha. Silti kuitenkin on edelleen ilmeisesti mahdollista vastustaa sen sisältöä. Ensimmäinen artikla muuten kuuluu:

All human beings are born free and equal in dignity and rights. They are endowed with reason and conscience and should act towards one another in a spirit of brotherhood.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

10/121 Neljäkymmentä vuotta

Huhtikuun yhdestoista 1984 Hyvinkään keskussairaalassa syntyi eräs Eeli Wördman, joka häviävän hetken ajan oli maailman nuorin ihminen. Nelj...